Hae tästä blogista

lauantai 23. lokakuuta 2010

Romanikulttuuri: Naisten pukeutuminen

Jokainen Suomessa vakituisesti asuva, asunut tai Suomessa useampaan otteeseen vieraillut on aivan varmasti jossain vaiheessa kiinnittänyt katseensa romaninaisen perinteiseen, näyttävään vaateparteen. Kyseessä on kansanpuku, ei siis kansallispuku, vaikka kansallispuvusta monesti puhutaankin. Näiden kahden ero on helppo selvittää pikaisesti.

Kansanpuvut olivat käytössä myös valtaväestöllä (tietysti ne erosivat romanipuvuista) arkivaatteina 1800-luvulle saakka. Tuollaisessa käytössä romanivaatteetkin ovat – jokapäiväisessä, nimittäin. Kansallispuku sen sijaan tarkoittaa juhlissa käytettävää vaatetta, joka saattaa olla mukaelma entisaikaisesta kansanpuvusta. Varsinaista ”kansallispukua” romaneilla ei ole.

Romanivaatteita käytetään vanhempien ihmisten kunnioittamisen vuoksi. Asiaan liittyy myös häveliäisyystavat sekä symboliset puhtaustavat, joista tulen kertomaan myöhemmin.

Yleensä romaniasuun pukeudutaan alle 20-vuotiaana, mutta kaikki riippuu siitä, miten naishenkilö itse ajattelee ja toimii elämässään. Jos hän haluaa seurustella julkisesti tai asua saman katon alla miehen kanssa, on puvun käytön aloittaminen silloin lähes ehdotonta. Samanlainen tekijä on raskaus tai neitsyyden menetys. Periaatteessa seksiä harrastanut tyttö ei saisi enää kuljeskella ilman perinteistä romanivaatetusta, joten moni aloittaa puvun käyttämisen jo aiemmin. Jälkimmäiseksi mainittu asia on fakta, vaikkei siitä juuri puhutakaan. Kun ja jos seuraatte enemmän kirjoituksiani, tulen kertomaan romanikulttuurista ja tavoista enemmänkin – tuolloin huomaatte, että meillä on paljon tabuja, joista ei puhuta tai joiden olemassaolo saatetaan jopa kieltää.

Romanivaatteiden käyttö saatetaan ajoittaa johonkin tiettyyn kansalliseen juhlapäivään, mutta sen pukemiseen ei silti liity mitään sen kummempia perinteitä tai tapoja. Jokainen pukeutuu vaatteisiinsa omassa rauhassa ja totuttelee puvun käyttöön ja sen tuomiin uusiin rajoitteisiin.

Romanivaatteiden myötä naisen asema romaniyhteisössä muuttuu ja vakiintuu, eikä häntä enää pidetä ihan pienenä lapsena. Romanivaatteista ei saisi enää luopua, vaan niitä pitäisi kantaa koko elämän ajan. Joskus luopumisia kuitenkin tapahtuu, eivätkä seuraukset aina ole olleet kovin ruusuisia. Nykyään useampi lykkää päätöstään entistä vanhemmaksi nimenomaan tuon takia. Onhan häpeä omille vanhemmillekin ja itselle, mikäli ensin kulkee romanivaatteet päällä ja sitten ei kuljekaan.

Vaikka romanivaatteet tuovat mukanaan joitakin rajoitteita ja esteitä, ne eivät estä normaalia elämistä. Ne eivät estä esimerkiksi työntekoa tai työvaatteisiin pukeutumista. Harrastaakin voi ilman romanivaatteita. Periaatteessa ilman romanivaatteita ei pitäisi kuitenkaan esiintyä miesten tai vanhempien romanien edessä – tässä saattaa tulla se kompastuskivi työasioihin viitaten. Jokainen tietää silti itse, mitä on valmis tekemään ja mihin omat periaatteet antavat myöten. Yleensä vanhemmat ihmiset ymmärtävät työvaatteiden merkityksen, ja pysyttelevät pois varoen samalla aiheuttamasta ylimääräistä häpeää työvaatteissa työskentelevälle. 

On myös valtaväestön naisia, jotka pukeutuvat perinteisiin romanivaatteisiin kumppaninsa tai lapsensa isän ja tämän suvun pyynnöstä/vuoksi. Ketään ei pakoteta, vaan jokainen päättää asiasta viime kädessä itse. On paikkakuntia ja sukuja, joilla tätä tapaa ehdottomasti vaaditaan ja pyydetäänkin. Tämä on tietysti vanhoillista ja vanhanaikaista, mutta kuten sanottu, jotkut pitävät tapakulttuurista kiinni keinolla millä hyvänsä. Romanivaatteita kantava valtaväestön nainen on vaatteiden kanssa ihan samassa asemassa romaninaisten kanssa. Niitä ei saisi heittää nurkkaan eikä esiintyä ilman niitä julkisesti.

Jos valkolaisnainen ja romanimies eroavat, voi valkolaisnainen tietyissä tapauksissa ”heittää romanivaatteet nurkkaan”, vaikkei tätä kovin hyvänä pidetäkään. Tähän vaikuttaa mm. se, onko pariskunnalla yhteisiä lapsia. Mikäli lapsia on siunaantunut, oletetaan naisen edelleen kantavan vaatetustaan lasten, lasten suvun ja miehen kunnian vuoksi. Mikäli nainen elää kokonaan erillään romaniyhteisöstä (mitä ei juurikaan tapahdu) voi hän huoletta käyttää muita vaatteita.

Pohjois-Suomessa on yleistä, että valkolaisnaisilla on perinteinen romanivaatetus. Näin toimitaan paljon myös pääkaupunkiseudulla.

Paljon on myös niitä valkolaisnaisia ja jonkin verran romaninaisia, jotka eivät perinteistä vaatetusta ala koskaan käyttää syystä tai toisesta. Tällöin he yleensä pukeutuvat ns. pikkuhameisiin, eli mustiin kapeisiin hameisiin, joita murrosikäiset romanitytöt yleensä käyttävät. Tämä vaatetusmuoto voi aiheuttaa heille jonkin verran rajoitteita, joskin näissä tapauksissa valtaväestön edustajan tekemisiä ei välttämättä rajoiteta samalla tavalla, kuin pikkuhameita käyttävän romaninaisen. Rajoitteita voivat olla mm. se, ettei tietyille tutuille voikaan mennä kyläilemään, tai sitten on pysyttävä pois keittiöstä. Saattaa tulla myös riitaa ja konflikteja siitä, mikäli tuossa asussa menee vanhempien ihmisten eteen. Jälkimmäiseksi mainittu koskee siis niitä valtaväestön naisia, jotka ovat perinteisestä romaniasusta luopuneet, sekä romaninaisia yleisesti.

Jos seurusteleva/avoliitossa oleva nainen, olipa hän sitten romani tai valkolainen, alkaa käyttää romanivaatteita, on mies hyvin usein ainakin ensimmäisen vaateparren rahoittaja. Mikäli pariskunta tekee karkumatkan julkistaakseen suhteensa ja tullakseen niin sanotusti "kaapista ulos", ajoitetaan vaatteiden teettäminen yleensä sillä tavoin, että ne voidaan hakea karkumatkan aikana. Mies rahoittaa suurelta osin naisensa vaatemenoja jatkossakin, mutta samanaikaisesti nainen puolestaan keskittyy miehen vaatettamiseen.


Romaninaisen puvun historiaa
1800-luvulle saakka romanipuku ei juurikaan poikennut valtaväestön naisen kansanpuvusta. Eroja löytyi lähinnä väreistä, shaalin ja vaipan käytöstä, sekä helman pituudesta että leveydestä. Malliltaan vaatteet olivat myös hyvin pitkälle samanlaisia.

1800-luvulle tultaessa raidalliset hameet yleistyivät. Raidat saattoivat olla kapeita, mutta myös leveäraitaisia ”flammuhameita” nähtiin. Ne oli tehty villa- tai puuvillakankaasta, ja väreiltään ne olivat esimerkiksi punamustia, ruskeavihreitä tai punavihreitä. 

Vuosisadan lopulla ruudut tulivat mukaan kuvioihin, ja naisilla olikin usein esim. siniruutuinen röijy (eli päällyspusero) ja punaruutuinen villainen hame. Kaulassa saattoi olla liina, joka oli myös ruutukuosista. Päässä naisilla oli puuvillaliina, joka oli väriltään musta. Helman ja röijyn hihojen pituuteen kiinnitettiin tarkempaa huomiota. Mikäli nainen käytti esiliinaa, saattoi esiliinan nauhoissa olla tupsukoristeet.

1900-luvun alussa romaninaisen puku ei eronnut kovinkaan paljoa karjalaisnaisen asusta. Erot näkyivät suurimmaksi osaksi värimaailmassa; valtaväestö suosi hillitympiä värejä, romanit kirkkaampia. Romaninaiset käyttivät myös shaaleja, valtaväestön naiset puolestaan eivät. Kerrotaan, että hyvin suuri osa romaneista asui tuohon aikaan Viipurin läänissä, ja samankaltaisuus vaatetukseen on ”aiheutunut” siitä.

Ajan kuluessa valtaväestön naisten vaatteet yhdenmukaistuivat, mutta romanivaatteet eivät näistä muutosten tuulista juuri kärsineet. Vaatteiden malli pysyi suunnilleen samana, samoin kaikki muukin.

Kunnes 1930-luvulla sametti tuli mukaan kuvioihin. Hame oli tuolloin mustaa, punaruudullista, vaaleansinistä tai punaista villa- tai puuvillakangasta. Sen helmaan tavallisen rimpsun tilalle alettiin lisätä kaistale tummaa samettia. Nykyvaatetusta katsellessa voisi sanoa, että sametin tilanne on ikään kuin päinvastainen entiseen verrattuna. Katsokaahan; alun alkaen helmassa siis oli vain kaistale samettia, muu osa hameesta oli jotain muuta kangasta. Nykyhameessa puolestaan on hameen yläosassa pieni kaistale koristekangasta, varsinainen helmaosa sen sijaan on kokonaan samettia.

1930-luvulla röijyissä alettiin käyttää kirkkaampia värejä, ja eri materiaaleja. Tuohon aikaan röijy erosi malliltaan huomattavasti nykyisestä röijystä. Kaula-aukko oli umpinaisempi, ja röijy itsessään paljon väljempi ja peittävämpi kuin nykyään. 

1960-luvulla romaninaisen puvut muuttuivat koristeellisiksi. Ulkomailta saatiin koristeellisempia kankaita, jotka sekä kevensivät pukua että samalla koristivat sitä. Hameeseen tuli uudenlaista ryhtiä, joka kehittyi kehittymistään näihin päiviin saakka. On kerrottu, että romaninaisen puku olisi saanut mallinsa Pietarin hovista. Minä en tiedä – mutta asiaa lähemmin tarkastellessa osoittautuu kyllä, että väite voisi hyvinkin pitää paikkansa.


Romanihame
Romanihame on joko 6, 7,5 tai 9 metriä leveä. Jokainen valitsee itselleen sopivimman ja miellyttävimmän leveyden. Useimmiten 9metrisiä hameita käytetään juhlatilanteissa, koska ne ovat ilman muuta painavampia kuin kapeat.

Romanihame on aina väriltään musta, ja sen päällimmäinen kangas on sileäpintaista puuvillasamettia. Hameessa on yksi tai useampia vuoria, joiden määrä ja paksuus vaihtelevat hameen käyttötarkoituksen mukaan. Kankaiden määrä lisää tietysti myös painoa, joten mahdolliset selkäsairaudet otetaan tuossa vaiheessa huomioon. 

Hame on alun perin kokonaisvaltaisesti samettiseksi muututtuaan painanut kymmenisen kiloa, mutta keventynyt siitä sitten jonkin verran. Nykyään ompelijat osaavat ja voivat valmistaa hameita, joilla on painoa vain muutamia kiloja. Peruspainavaksi hameeksi voisi luonnehtia kahdeksan kilon painoista hametta, mutta kyllä niitä kiloja saattaa olla enempikin. Henkilön kokokin on tässä asiassa ratkaisevassa asemassa kankaan määrien vuoksi.
Hame teetetään mittatilaustyönä ompelijalla, tai mahdollisesti valmistetaan itse. Useimmat käyttävät ompelijoiden palveluita, ja maksavat tällöin hameestaan huomattavasti enemmän, kuin ne, jotka pystyvät valmistamaan hameensa itse.

Varsinaisen helmaosan yläpuolella vyötärön kohdalla ns. levennyksessä on kaistale, joka ei ole samettia. Kangaskaistale on joko yksi- tai monivärinen. Värit ovat yleensä suhteellisen tummia. Lähes ainoina poikkeuksina käytetään kullanvärisiä, kirkkaan hopean värisiä ja kirkkaan sinisiä kankaita. Kankaat ovat lähes poikkeuksetta koristeellisia. Vanhemmat ihmiset suosivat hillitympiä kankaita, jotka saatavat väreiltäänkin poiketa jonkin verran nuorten suosimista kankaista. Yläkankaan värin ja materiaalin saa jokainen itse valita, eikä siihen mitään varsinaisia rajoituksia tai sääntöjä ole. Kaikillahan on oma maku.

Yläkankaan ja sametin väliin ommellaan koristeellista kristallinauhaa. Kristallit ovat usein aitoja Swarovskin luomuksia, joka tietysti nostaa niiden hinnan välillä ihan pilviinkin. Myös jäljitelmiä käytetään. Nauhat ovat peruskirkkaita kristalleja, selkeästi kirkkaan hopean värisiä tai kullanvärisiä.

Hameen pitää olla istuva, ehjä ja tarpeeksi pitkä. Mikäli hame ei istu kunnolla, on rikkinäinen tai liian lyhyt, ei se päällä pitäisi kuljeskella julkisesti missään.

Hame maksaa yleensä teetettynä n. 500-650, mikäli sen on tarkoitus tulla arkikäyttöön. Jos teetettävänä on selkeästi juhlavampi hame, voi hinta nousta todella radikaalisti. Ompelijoiden hinnoilla on eroja, ja hintaan vaikuttaa myös se, tulevatko kaikki tarvikkeet ompelijalta, vai onko asiakkaalla jotain annettavaa.

Pönkkä
Hameen istuvuutta tukemassa käytetään eräänlaista pönkkää, joka solmitaan vyötärölle. Pönkkiä voi valmistaa eri materiaaleista ja eri tavoin, mutta perusperiaate ja käyttötarkoitus on aina sama. Pönkät valmistetaan aina asiakkaan mukaan.


Röijy
Röijyksi kutsutaan naisen romanipukuun kuuluvaa pitsistä päällyspuseroa. Myös röijyt ommellaan joko itse tai teetetään osaavilla ompelijoilla. Röijynompelutaitoja on romaniyhteisössä enemmän, kuin romanihameen valmistustaitoja. 

Röijyt valmistetaan koristeellisista kankaista, joita tuodaan ulkomailta. Kankaat voivat olla yksi tai monivärisiä kiiltäväpintaisia silkkejä, läpikuultavia paljetein ja merkkauksin koristeltuja kankaita, tai kankaita, jotka on koristeltu helmin ja kristallein. Röijykankaat hankitaan ompelijoita tai maahantuojilta tai haetaan itse. Ulkomailla ne ovat luonnollisesti halvempia, kuin ostettaessa Suomesta. Perinteisistä kangasputiikeista ei röijykankaita löydä.

Röijykankaan värin ja laadun saa itse valita. Vanhemmat käyttävät usein hieman hillitympiä värejä, kuin nuoremmat. Koristeellisuuttakaan he eivät juurikaan suosi, nuoremmille se taas on varsinainen ehto…
Röijy on aina v-aukkoinen, ja siinä on kaulukset. Helma laskeutuu romanihameen vyötärölevennyksen päälle. Hihat ovat puhvimaiset. Röijy aukaistaan ja kiinnitetään edestä neppareilla, jotka eivät ole näkyvillä. Röijyssä on sekä koristeena että peittävänä elementtinä pitsit sekä takana että edessä. Pitsit ovat yleensä valkoiset, mutta muitakin variaatioita käytetään. Mallitkin vaihtelevat. Joskus vanhanaikaisuutta jäljestäessä myös röijyn hihoihin saatetaan laittaa pitsiä.

Röijyn hinta on teetettäessä n. 70-120 euroa, joskus enemmänkin.


Aluspaidat ja hameet
Koska röijyt valmistetaan usein läpinäkyvistä kankaista, käytetään niiden alla väriin sopivaa aluspaitaa. Aluspaidan pitää olla mahdollisimman huomaamaton, eli esim. mustan röijyn kanssa ei voi missään tapauksessa käyttää valkoista aluspaitaa tai päinvastoin.

Aluspaitojen hihat ovat joko puolipitkiä tai pitkiä, ja niiden hihansuissa on yleensä jonkinlaiset pitsit. Paidat ovat useimmiten v-aukkoisia, ja päänteiden reunukset koristellaan myös joko pitseillä tai/ja paljeteilla, kristalleilla tai muilla koristeilla.

Aluspaidat teetetään ja tilataan, tai valmistetaan itse. Hintaa aluspaidoilla on 10-40 euroa.

Alushameet ovat usein aluspaitoihin sopivia. Niitä on leveämpiä ja kapeampia – yhteinen tekijä on se, että ne ovat nilkkapituisia. Yksinkertaisempia leveitä alushameita saatetaan käyttää pönkän ohella tukemassa hameen istuvuutta, koristeellisemmat leveät alushameet sen sijaan toimittavat pelkästään alushameen virkaa. Kapeammat alushameet ovat usein kietaisutyyppisiä hameita, jotka on reunustettu pitsein alta ja sivuilta. Molemmantyyppiset alushameet voidaan koristella pitsein, paljetein, kristallein ja merkkauksin.

Hintaa kapeilla alushameilla on 20-30 euroa ja leveillä alushameilla 30-60 euroa.


Esiliinat
Esiliinoja käytetään tarpeen mukaan. Arkiessuina suositaan kiiltäväpintaisia, yksinkertaisia ja yksivärisiä pitkänmallisia esiliinoja, jotka suojaavat hameen edestä lähes kokonaan. Väreinä ovat usein musta, valkoinen, sininen ja punainen. Helmassa on pitsi tai muita koristeita. Nämä esiliinat ovat kanttisia ja tiheästi vekattuja, edessä saattaa olla tasku.

Juhlavammat esiliinat eivät tule käytetyksi yksin. Niiden seurana käytetään samasta kankaasta ommeltua röijyä, jolloin puhutaan vaateparista. Juhlaessun helmassa on aina pitsi, ja samoin on esiliinan yläosassa vyötärölevennyksen kohdalla. Vaatepari voi olla minkä värinen hyvänsä, mutta kankaat ovat lähes poikkeuksetta näyttäviä.

Arkiesiliinat lohkaisevat rahaa noin 15 euron verran, juhlaesiliinat noin 30 euron.


Takit
Tavalliset takit eivät oikein istu romanivaatteiden kanssa käytettäviksi, joten takitkin joudutaan teettämään. Romanivaatteiden kanssa käytetään turkiksia, nahkatakkeja ja villatakkeja. Turkkia ei välttämättä tarvitse teettää, jos se on sen verran väljä, että sen saa kauniisti asettumaan hameen malliin. Villatakit ja nahkatakit sen sijaan teetetään. Malliltaan ne ovat röijyn tyyppisiä. Lähes poikkeuksetta takit ovat väriltään tummia, eivät kuitenkaan välttämättä mustia.

Villatakit on yleensä koristeltu kauniisti, muissa takeissa ei koristeluja nähdä. Villatakeista pyydetään 80-150 euroa, (teko)turkeissa hinnat vaihtelevat, samoin nahkatakeissa.


Kengät
Kenkien tulee aina olla jonkinlaiset korkokengät tai kiilapohjat. Korkoa ei välttämättä tarvitse olla paljon, mutta lenkkareissa ei kuitenkaan kuljeskella. Kengät eivät saa olla näkyvässä asemassa, joten yleensä suositaan mustaa väriä. Kenkiä tuodaan ulkomailta ja ostellaan eri kenkäkaupoista eri puolelta Suomea.


Vaatteiden käyttö tilaisuuksien mukaan
Romanivaatteissa ei ole varsinaista värikoodia. Ainoastaan hameen on oltava aina mustaa samettia. Valkoista pidetään perinteisesti ilon, juhlan ja puhtauden värinä. Valkoinen sopii kuitenkin värinsä puolesta myös esim. hautajaisiin.

Juhlavaatetuksessa ei ole arkivaatetukseen mitään huomattavia eroja, koristeellisuus saattaa olla ainoa ratkaiseva tekijä. Hame voi olla koristeellisempi ja leveämpi kuin tavallisesti, ja usein röijykin on sitten juhlavampi. Usein juhlissa käytetään myös aiemmin mainitsemiani vaatepareja. Korujen käyttö juhlissa on myös hyvin tyypillistä.

Ps. Minulla ei ole juuri nyt kuvallista materiaalia, mutta mikäli se kiinnostaa, katso tästä blogista.

14 kommenttia:

  1. No huomenta! :)
    Väitit, että "sepustuksesi" ovat hirveitä, mutta joko olen sokea tai liian väsynyt - tai sitten mitään hirveää ei ole. ;) Hyvinhän tuota olet saanut kirjoitettua ja koottua olennaisia asioita - jatka samaan malliin vaan. Olen varma, että tälle blogille löytyy lukijakuntaa. Kuitenkin nämä kaaleen asiat on sellaisia, että niistä jää helposti "osattomaksi" jos ei jollain tavoin ole kaaleitten kanssa tekemisissä... Ja montaa ne myös kiinnostaa. Munkin blogiin on tullut monta lukijaa - satunnaisia ja vakinaisia - vaikka aluksi kävi mielessä, että tavoittaakohan blogini ketään. Nyt appelsiinimehulle. Terveisiä H:lle.

    Ps. Tuuttekos ensi viikolla käymään?

    VastaaPoista
  2. kysyisin että onko missään naiste takin tekijää.ostin semmosen kivan tekoturkis kankaan ja nyt sitten esim.rajamäki ei tee asiakkan kankaasta

    VastaaPoista
  3. Kiitos kovasti Romanitar! Sain valtavasti tietoa esitelmääni varten.

    VastaaPoista
  4. Wautsi! Olen aina halunnut tietää teidän tavoistanne ja kulttuuristanne lisää, nyt sain sitten tosi paljon uutta tietoa, kiitos :)

    VastaaPoista
  5. tässäpä tärkeimmät syyt miksi kela maksaa erään kansanryhmän "ostoskärryt"

    http://naamapalmu.com/bigfile/21307

    jos linkki ei toimi niin kopioi selaimesi osoitepalkkiin

    Valitettavasti olen ihan itse nähnyt kuinka tämä toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei maksa kalppari...... Sain hamerahaa kokonaisen 100€ mikä meni äkkiä ruoka kärryyn. Vaan mistä ostoskärrystä sinä yrität sepustaa? Kukaan ei saa mitään ylimääräistä valtioilta. Meillä useimmilla on hyvin pieni eläke ja sen on riitettävä.

      Poista
  6. Miten se hame pestään? Osissa?

    VastaaPoista
  7. Hei
    saako muka valkolais-nainen oikeasti alkaa seurustellessaan romani.miehen kanssa alkaa käyttämään oikeaa romani-hametta & röijyä ? mitenkäs muut romanit ajattelevat asiasta ??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama tilanne perheessä jossa toinen vanhempi on valtaväestöä ja toinen kaaleita..... Me valitaan tietyssä iässä miten tehdään. Kummalta vanhimmalta geenit ovat periytyneet ratkaisee asian. Kaikki on suhteellista ja tykkään että ihmisillä on vapaus valita.

      Poista
  8. Unohdit blogistasi ne salataskut ja -koukut, joihin kaupasta varastetut tavarat piilotetaan- vai etkö muka tiedä niistä mitään.
    Muuten on erittäin hyvä blogi.

    Eräs valkolaisukko.

    VastaaPoista
  9. Näin kerran baarissa nuoren romaninaisen, hän oli siellä muiden romanien seurassa, luultavasti he olivat samaa perhettä. Näin, kuinka nuori romaninainen sitten riisui romanipukunsa kaikkien nähden, hänellä oli tavalliset vaatteet alla. Oliko kyse kenties siitä romanipukuun totullelussa vai miksi ihmeessa hän riisui puvun jonka riisumiseen liittyy niin suurta häpeää ja perinteiden loukkausta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ollut jo vuosia joidenkin nuorten tapa......tytöt bilettää farkuissa ja topissa. Haluavat olla kuin muut nuoret eli ei erottua joukosta. Mutta toki mökiltä lähtiessä pitää olla asiallisen näköinen ja sitten vaikka baarissa mekot nurkkaan jos ryypätään tai jätetään autoon jos ei ota mitään. Nuoret ei monesti ei lähde enää vanhoihin tapoihin mikä on surullista mutta myös ymmärrettävää. Oma poika on 20v ja sen kaveripiiri on monesta maasta ja kaikki näyttävät samanlaisille rentuille syntyperästä riippuen.

      Poista
  10. Lukeeko tätä palstaa enää kukaan? En asu Suomessa ja olen pojan luona "turistina" kun olen leikkaukseen menossa eli en tiedä enää mitään siitä mistä tilata vaatteita.
    Tarvitsen nykyaikaisen villatakin ehkä paleteilla tms..... Kuka tekee? Jos tiijät kirjoita mulla. a.sorjas@gmail.com

    VastaaPoista
  11. Hei. Onko mitään selitystä sille miksi juuri Suomen romaninaisten puvuista kehkeytyi näin loisteliaita, kalliita ja epäkäytännöllisiä saako sanoa invalidisoiviakin?

    VastaaPoista